Alan Wake
Suomalaisen pelifirma Remedyn viimeisin taidonnäyte Alan Wake on pitkään odotettu julkaisu jo valmiiksi täyteentupattuun toimintapeligenreen. Mikä tämä pelin sitten saa erottumaan joukosta? Ehkäpä suurin tekijä lienee ennakko-odotukset, jotka Remedy on itse saanut aikaan aikaisemmalla tekeleellään Max Paynellä jatko-osineen. Koville odotuksille saadaan myös vastinetta.
Twin Peaksmäisiin kumpuileviin havumetsämaisemiin sijoittuva jännäriseikkailu etenee alusta alkaen rytmikkäästi, joskaan ei välttämättä täysin kronologisesti. Idylliseen Pohjois-Amerikkalaiseen pikkukylään rentoutumaan saapuneen kirjailijan elämä repeytyy paloiksi heti tarinan alussa ja verenpainetta ylläpitävä toiminta alkaa. Seikkailun edetessä päähenkilö, kirjailija Alan Wake löytää kryptiseltä vaikuttavia käsikirjoituksen sivuja, jotka antavat esimakua tiedossa olevista käänteistä. Jos niitä osaa tulkita.
Yön ja päivän vaihtelut tapahtuvat yllättäen. Seesteisen oloiset päiväsaikaan sijoittuvat hetket ovat harvassa, eikä rauhalliseen kaupunkiympäristöön pääse liiemmin tuudittautumaan. Niinpä. Vuoriston havumetsistä on rauha kaukana. Jossain elämän ja kuoleman välimaastossa rimpuilevat kirvestä heiluttavat sekopäät pitävät huolen siitä, että pelaajan syke ei pääse laskemaan liian pitkäksi aikaa. Pelaajan parhaita ystäviä metsissä ovatkin hakkuutyömaiden generaattorit ja työvalot, taskulamppu sekä hätäsoihdut.
Tekniseltä toteutukseltaan peli on mitä toimivin kokonaisuus ja tarina etenee hieman polveillen, mutta mielenkiinnon ylläpitäen. Synkästä yleisilmeestä huolimatta peli on kaunista katseltavaa valojen ja varjojen kilpaillessa tilasta havupuiden siimeksessä.
Twin Peaksmäisiin kumpuileviin havumetsämaisemiin sijoittuva jännäriseikkailu etenee alusta alkaen rytmikkäästi, joskaan ei välttämättä täysin kronologisesti. Idylliseen Pohjois-Amerikkalaiseen pikkukylään rentoutumaan saapuneen kirjailijan elämä repeytyy paloiksi heti tarinan alussa ja verenpainetta ylläpitävä toiminta alkaa. Seikkailun edetessä päähenkilö, kirjailija Alan Wake löytää kryptiseltä vaikuttavia käsikirjoituksen sivuja, jotka antavat esimakua tiedossa olevista käänteistä. Jos niitä osaa tulkita.
Yön ja päivän vaihtelut tapahtuvat yllättäen. Seesteisen oloiset päiväsaikaan sijoittuvat hetket ovat harvassa, eikä rauhalliseen kaupunkiympäristöön pääse liiemmin tuudittautumaan. Niinpä. Vuoriston havumetsistä on rauha kaukana. Jossain elämän ja kuoleman välimaastossa rimpuilevat kirvestä heiluttavat sekopäät pitävät huolen siitä, että pelaajan syke ei pääse laskemaan liian pitkäksi aikaa. Pelaajan parhaita ystäviä metsissä ovatkin hakkuutyömaiden generaattorit ja työvalot, taskulamppu sekä hätäsoihdut.
Tekniseltä toteutukseltaan peli on mitä toimivin kokonaisuus ja tarina etenee hieman polveillen, mutta mielenkiinnon ylläpitäen. Synkästä yleisilmeestä huolimatta peli on kaunista katseltavaa valojen ja varjojen kilpaillessa tilasta havupuiden siimeksessä.
Kommentit
Lähetä kommentti