Hävisit Pelin

Id-software julkaisi Doomin, ehkäpä klassisimman räiskintäpelin ikinä, vuonna 1993. Olin tuolloin 7-vuotias. Se oli parasta ajanvietettä, mitä saattoi keksiä ja peli pelattiin läpi lukemattomia kertoja. Siltikään en juokse yöt läpeensä lahtaamassa demoneja. Paljon myöhemmin rakastuin palavasti Grand Theft Auto 3:een ja sitä seuranneisiin kyseisen sarjan peleihin. Tämä ei johtanut ihmisten yli ajamiseen ympäri kotikylän keskustaa tai huumebisneksen pyörittämiseen ja laajoihin massamurhiin. Videopelejä on syytetty kaikenlaisesta pahasta, mutta kuinka usein puhutaan niistä hyvistä asioista, jotka ovat pelaamisen ansiota. Tutkimukset osoittavat urheilupelejä pelaavien lasten olevan aktiivisempia urheilemaan, kuin lapset, jotka eivät pelaa. Itse tiedän Guitar Hero-pelien lisäävän omaa innokkuuttani musiikin harrastamiseen. Kitaraa tulee soitettua innokkaammin, kun on saanut itsensä kunnon rock-hurmioon pelaamalla. Pelaamisesta on muutakin hyötyä; se kehittää silmän ja käden välistä koordi...

Red Dead Redemption asettaa pelaajan John Marstonin, entisen lainsuojattoman bootseihin viime vuosisadan alun Amerikkaan. Rockstar Games on ottanut vanhan konseptin ja vienyt sen uuteen ympäristöön; Villiin Länteen. Tämä sulautus on juuri niin onnistunut, kuin miltä se kuulostaa. Saatuani pelin käsiini ensimmäisen kerran, pelasin sitä yhden illan, jonka jälkeen se jäi konsolin viereen keräämään pölyä. Päätin kuitenkin antaa tälle toisen mahdollisuuden. Se oli hyvä päätös. Kun peliin alkaa pääsemään sisälle, se vie mukanaan. Tekemistä on todella paljon ja lopulta pääjuoni alkaa vaikuttaa sivuseikalta. Hold’em pokeria, palkkiometsästystä tai sattumanvaraisten vastaantulijoiden auttamista. Nämä ovat vain esimerkkejä aktiviteeteistä, joilla itseään voi työllistää. Kaikki omat teot vaikuttavat päähenkilön maineeseen ja siihen, kuinka ihmiset häneen suhtautuvat. Grand Theft Auto-sarjan pelien fanille voi olla vaikea päästä sisälle Red Dead Redemptionin tunnelmaan. Osa pelin elementeist...

Vanhana pommittajana ajattelin verestää moottoripyöräilymuistoja sukeltamalla simuloidulle kilparadalle. Muistojen ja simulaation välinen ero oli suorastaan traumatisoiva. Pelissä pyörää pystyy hallitsemaan kaasun ja jarrujen lisäksi kuljettajan painoa siirtämällä. Tämä on hieno ominaisuus. Tai voisi olla, jos se olisi toteutettu kunnolla. Painoa pystyy kuitenkin siirtämään ainoastaan pyörän pituusakselin mukaisesti, ei sivusuunnassa. Radalta ulos ajautuminen aiheuttaa käytännössä välittömän kaatumisen, joka on toteutettu harvinaisen ärsyttävällä tavalla. Ensin katoaa pyörän kontrolli ja sitten alkaa animaatio, jossa näytetään pyörän vauhdikas ilmalento. Tämä kaikki tapahtuu täysin epäjohdonmukaisesti ja yllättävästi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Ohjaustuntumaa voisi kuvailla leväperäiseksi. Ohjaus tapahtuu noin puolen sekunnin viiveellä ja silloinkin todella tunnottomasti. Pyörä kallistuu kolmessa eri kulmassa pykälittäin, mukaan lukien pystyasento. Ohjaus taas on joko pää...

Suomalaisen pelifirma Remedyn viimeisin taidonnäyte Alan Wake on pitkään odotettu julkaisu jo valmiiksi täyteentupattuun toimintapeligenreen. Mikä tämä pelin sitten saa erottumaan joukosta? Ehkäpä suurin tekijä lienee ennakko-odotukset, jotka Remedy on itse saanut aikaan aikaisemmalla tekeleellään Max Paynellä jatko-osineen. Koville odotuksille saadaan myös vastinetta. Twin Peaksmäisiin kumpuileviin havumetsämaisemiin sijoittuva jännäriseikkailu etenee alusta alkaen rytmikkäästi, joskaan ei välttämättä täysin kronologisesti. Idylliseen Pohjois-Amerikkalaiseen pikkukylään rentoutumaan saapuneen kirjailijan elämä repeytyy paloiksi heti tarinan alussa ja verenpainetta ylläpitävä toiminta alkaa. Seikkailun edetessä päähenkilö, kirjailija Alan Wake löytää kryptiseltä vaikuttavia käsikirjoituksen sivuja, jotka antavat esimakua tiedossa olevista käänteistä. Jos niitä osaa tulkita. Yön ja päivän vaihtelut tapahtuvat yllättäen. Seesteisen oloiset päiväsaikaan sijoittuvat hetket ovat harvas...